Antti Tuuri: Levoton mieli

Suomalainen taidemaalari Arvid Broms opiskeli 1930-luvulla Pariisissa ja Lontoossa, myi väärennettyjä passeja natsi-Saksasta paenneille juutalaisille, kavalsi appiukoltaan suuren summan rahaa lähteäkseen matkalle ja tuomittiin useita kertoja vankilaan petoksista, kavalluksista ja varkauksista. Hän oli naimisissa viisi kertaa ja piti Jussi Jurkkaa aviottomana poikanaan. Broms oli myös ensimmäisiä suomalaisia surrealisteja, mutta jäi elinaikanaan kuuluisampien kollegojensa varjoon. Antti Tuurin uuden romaanin Levoton mieli päähenkilö ja minäkertoja on Arvid Broms.

Romaani alkaa soutumatkalla Lappajärven poikki vuoden 1958 kesällä. Arvid Broms pitää perää ja hänen tuleva viides vaimonsa Helvi Inkeri soutaa. Vaimo tuo veneen rantaan niin, etteivät taiteilijan kengät kastu hänen noustessaan maihin. Mitään tavaroita heillä ei ole mukanaan, ainoastaan eväänä kuusi reikäleipää pyyhkeeseen käärittynä. Vaimo huolehtii, kuinka he pärjäävät. Broms uskoo asioiden hoituvan ”niin kuin ennenkin: hyvät ihmiset auttavat, kun näkevät taiteilijan ahdingon”.

Lappajärven Lehtiniemessä pariskuntaa odottaa Jaakontuvaksi sanottu talo. Naapureiden, kyläläisten ja maakunnan taiteenystävien avustuksella talo on nopeasti asuttavassa kunnossa. Talvella Broms on maalannut Seinäjoen maakuntataloon seinämaalauksen Lakeuden kansan vaellus. Osittain sen ansiosta häntä arvostetaan ja pidetään ikään kuin maakunnan omana taiteilijana. Suunnitellaan taiteilijaseuran perustamista, kerätään Bromsille rahaa, jotta tämä pääsisi talveksi Toscanaan maalaamaan, ostetaan ainaisessa rahapulassa olevalta taiteilijalta tauluja puoliksi velvollisuudesta. Seinäjokelainen autokauppias maksaa Jaakontuvan vuokran ja tämän Bromsin taidetta rakastava rouva hoitaa Bromsin teosten myyntiä Seinäjoella.

Lähiseudun harvat ihmiset, joilla on rahaa ostaa Bromsin taidetta, esiintyvät romaanissa usein vain ammattinsa edustajina, ilman nimeä: on autokauppias, maanmittari, kunnanlääkäri, hammaslääkäri, nimismies. Heidän vaimoistaan puhutaan yksinkertaisesti autokauppiaan rouvana, kunnanlääkärin rouvana ja niin edelleen. Kerrontaratkaisuun vaikuttanee se, että romaanin maanmittarin esikuva on Antti Tuurin isä ja ilmeisesti muillakin lappajärveläisillä on todelliset esikuvat, osa vielä elossakin. Tuuri on kertonut haastattelussa asuneensa lapsena Lappajärvellä ja muistavansa Arvid Bromsin käyneen heillä myymässä maalauksiaan. Omilla nimillään teoksessa esiintyvät mm. näyttelijät Emmi Jurkka ja Jussi Jurkka sekä laulaja Laila Kinnunen.

Tuurin teoksessa Lappajärven aikoja on kaksi. Ensimmäinen alkaa vuoden 1958 kesästä ja päättyy siihen, kun Bromsin pariskunta lähtee Seinäjoen taiteenystävien kokoamalla stipendillä Firenzeen maalaamaan. Toinen osa alkaa tuhlaajapojan kotiinpaluusta: Bromsin aika Italiassa on mennyt sairasteluun, tai seinäjokelaisten mielestä juopotteluun, eikä hän ole saanut maalatuksi. Hän ei palannut heti Lappajärvelle vaan oli asunut ensin Wienissä ja sitten pitkään Lahdessa, aikaa on mennyt viitisen vuotta. Taiteilija palaa nöyryytettynä, jo iäkkään puoleisen vaimonsa elättämänä hylkytavarana.

Työhön Lappajärvi on hyvä paikka, maalauksia syntyy paljon. Broms kiertelee paikallisen taksiautoilijan kyydissä niitä kauppaamassa, usein hän lähtee myyntireissulle heti kun on saanut muutaman työn valmiiksi. Osan töistä hän säästää näyttelyihin. Jälkimmäisenä Lappajärven kautena Broms tähtää Helvi Inkerin kanssa Helsingissä järjestettävään yhteisnäyttelyyn, joka nostaisi hänet taas koko maan tietoisuuteen. Vaimo on harrastajamaalari, jota Broms yrittää välillä opettaa, mutta muuten kaikista pariskunnan asioista huolehtiva Helvi Inkeri ei neuvomista hyväksy.

Bromsin ja Helvi Inkerin haaveet ja toiveet päättyvät lähes aina pettymykseen. Italian aika sujuu surkeasti. Yhteinen taidenäyttely Helsingissä saa murskaavat arvostelut. Helvi Inkeri alkaa väsyä aikuisen miehen holhoamiseen ja Broms kerjäläisenä taulujaan kauppaamassa kiertävän kylämaalarin rooliinsa. Broms vaihtaa huonoina hetkinään taulujaan apteekkipirtuun ja saa alkoholipsykoosissa väkivaltaisia mustasukkaisuuskohtauksia. Näistä kärsivät kaikki hänen ympärillään. Erityisesti vaimo on käsittämättömän pitkämielinen:

”Heittelen huonekaluja pitkin tupaa. En ymmärrä väistää, kun Helvi Inkeri sieppaa pääni kainaloonsa; hämmästyn hetkeksi aivan liikkumattomaksi ja tunnen, kuinka Helvi Inkeri pistää ruiskun neulan kaulani sivulle ja työntää ruiskun tyhjäksi. Yritän lyödä, Helvi Inkeri väistelee, uupumus valtaa minut niin etten jaksa heiluttaa nyrkkejäni ja ymmärrän vielä sen, että Helvi Inkeri taluttaa minut kamaria kohti.”

Ruiskeita tulee romaanin mittaan useita ja Broms nukkuu rauhoittavan pistoksen jälkeen aina vuorokauden verran putkeen.

Vaikka Broms joutuu säännöllisesti vaikeuksiin, hän elää suurimmaksi osaksi kunnollista ja työteliästäkin arkea. Boheemin taiteilijan tempaukset tuovat väriä kyläyhteisön arkeen ja juhlaan. Viides ja viimeinen vaimo on jättänyt Bromsin vuoksi hyvän virkansa Ikaalisissa ja lähtenyt taidemaalarin mukaan Pohjanmaalle. Tuuri kuvaa paljon vaimon usein ironista ja pilkallista asennetta toisaalta miehensä kyvyttömyyteen hoitaa mitään käytännön asioita ja toisaalta suuruudenhulluihin haaveisiin. Helvi Inkerin rakkaus näyttäytyy paljolti tukena ja huolenpitona, mutta välillä näkyy pilkahdus muutakin:

”Olen aloittanut ison öljyvärityön, jolle myöhemmin annan nimen Vilja kypsyy. — Helvi Inkeri tulee katsomaan työtäni oman työnsä lopetettuaan, seisomme rinnakkain katsellen maalaustani. Hämärtää jo niin, että värit taulussa himmenevät, mutta arlesinkeltainen loistaa himmenevässä illassa omaa sisäistä valoaan.

Helvi Inkeri aivan liikuttuu maalaustani katsellessaan, ja vaikka selitän, että työ on kesken, Helvi Inkeri ottaa minua kaulasta kiinni, suutelee suulle ja tunnustaa, että olen hieno maalari, enkä kuule sen äänessä pilkan häivähdystäkään.”

Tuurin teosta Bromsin Lappajärven ajasta olisi helppo lukea kuvauksena taiteilijan vajoamisesta ja tuhosta, mutta kyseessä saattaa olla Arvid Bromsin aiempaan elämään verrattuna melko rauhallinen kausi. Pienin, hienovaraisin viittauksin romaani kuvaa menneen elämän olevan taiteiden opiskelun lisäksi täynnä avioliittoja, niiden ulkopuolisia suhteita, perheväkivaltaa, eroja ja välirikkoja, pikkurikoksia, petoksia, sotaa ja vankilatuomioita. Lisäksi Broms on joutunut sota-aikana mielisairaalaan ja vankeudessa seksuaalisen väkivallan uhriksi. Rikkinäinen elämä on painanut mieheen jälkensä.

Levoton mieli on upea romaani. Epäsuorasta esityksestä kirjailija ei ole luopunut, mutta kielellisesti hän pääsee tavallistakin korkeammalle tasolle. Tämä on parasta Antti Tuuria vuosiin. Hyvin harvoin Tuurilta saa lukea niin runollista ja värikästä ilmaisua kuin teoksen komea loppu lukijalle tarjoaa. Tuurin romaanituotannossa on niukasti taiteilijoita ja taidemaalareita vielä niukemmin. Epäilen, että juuri Bromsin kaltaisen ihmisen perspektiivistä kirjoittaminen on saanut kokeneen kirjailijan lauseen tällaiseen lentoon. Romaanin nimi on lähes täydellisesti onnistunut, se kuvaa kahdella sanalla kokonaista ja monimutkaista ihmistä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s